”Jos minulla olisi poika, haluaisin, että hän olisi kaltaisesi”, sanoi Adolf Hitler Léon Degrellelle. Degrellen syntymästä on tänään kulunut tasan 109 vuotta. Kuka Degrelle oli ja miksi hän sai tällaisen kunnian Hitleriltä?
Léon Joseph Marie Ignace Degrelle syntyi 15. kesäkuuta 1906 Belgiassa pieneen Bouillon-nimiseen kylään, joka sijaitsi Belgian ranskaa puhuvan enemmistön alueella Valloniassa. Nuorena hän kävi jesuiittakoulun ja opiskeli lakia, mutta jätti opiskelut ja siirtyi työskentelemään Rex-nimiselle kustantamolle.
Häntä pidettiin liian militanttina katolisessa puolueessa, minkä vuoksi hän irtaantui ja perusti rexistipuolueen. Se oli vahvasti katolinen puolue, joka sai vaikutteita fasismista ja korporatismista. Degrelle halusi yhdistää Belgian hollannin- ja ranskankielisen väestön vahvaksi kansallismieliseksi valtioksi. Parhaimmillaan rexistit saivat ääniä 1936 vuoden vaaleissa, kun puolue keräsi 11,5 prosenttia kaikista maan äänistä. Rexistit saivat 21 edustajaa Belgian edustajahuoneistoon ja kahdeksan edustajaa senaattiin.
Léon Degrellellä oli hyvät suhteet Adolf Hitleriin ja Benito Mussoliniin, joilta hän sai tukea taloudellisesti ja ideologisesti. Degrelle piti yhteyttä myös Romanian Rautakaartin johtajaan Corneliu Codreanuun ja Espanjan falangistijohtaja Jose Antonio Primo de Riveraan. Degrellellä oli toverillinen suhde Hitleriin. Degrelle kirjoitti jopa The Enigma of Hitler –nimisen teoksen, jossa hän kertoo, millainen demonisoitu saksalaisjohtaja todellisuudessa oli.
Kun Saksa aloitti hyökkäyksen Belgiaan, Degrelle pidätettiin sympatiastaan kansansosialistista Saksaa kohtaan ja hänet lähetettiin vankileirille Ranskaan. Degrelle vapautui, kun Ranska antautui. Hän palasi Belgiaan yrittäen saada rexistipuolueelleen johtoasemaa maassaan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, joten hän päätti osallistua Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan liittymällä Saksan armeijan vallonialaisille tarkoitettuun Legioona Valloniaan.
Degrellellä ei ollut aiempaa sotilastaustaa, mutta hänelle ehdotettiin suoraa ylennystä upseeriksi. Jopa Adolf Hitler ehdotti tätä, mutta Degrelle kieltäytyi ja aloitti alimmasta arvosta. Degrelle taisteli urheasti itärintaman kentillä ja nousi nopeasti sotilasarvossaan. Degrelle saavutti parhaimmillaan Standartenführerin (eversti) arvon. Hänelle myös myönnettiin rautaristin ritariristi, jonka hän sai suoraan Hitleriltä. Vuonna 1943 Legioona siirrettiin Saksan armeijalta Waffen-SS:n komentoon.
Saksan hävittyä sodan Degrelle siirtyi Saksasta Tanskaan ja lopuksi Norjaan, josta hän lensi Heinkel He 111 -lentokoneella Espanjaan. Espanja ei luovuttanut Degrelleä liittoutuneille ja myönsi hänelle Espanjan kansalaisuuden. Hänen uudeksi nimekseen tuli José León Ramírez Reina. Euroopassa hänen vaimonsa joutui vankilaan kuudeksi vuodeksi. Heidän kuusi lastaan lähetettiin eri puolille Eurooppaa ja näiden nimet muutettiin. Onneksi Degrelle pystyi jäljittämään lapset ja tapaamaan heidät vielä.
Espanjassa Degrelle ei luopunut aatteestaan, vaan kirjoitti kirjoja, antoi haastatteluja ja ilmaisi voimakkaan tukensa kansallismielisyydelle. Kun Johannes Paavali II oli vierailulla Puolassa, Degrelle kirjoitti hänelle kirjeen, jossa hän muistutti, että ”holokausti” on valhe: ”Se on yksi iso huijaus, Pyhä Isä.” Degrelle toimi CEDADE-nimisessä espanjalaisessa kansansosialistisessa järjestössä, jonka Otto Skorzeny perusti. Järjestö suuntautui tukemaan kansallismielisiä järjestöjä maailmanlaajuisesti.
Degrelle kuoli 87-vuotiaana 31. maaliskuuta 1994. Kerran häneltä kysyttiin, katuiko hän mitään, mitä oli tapahtunut sodassa. Tähän hän vastasi: ”Ainoastaan sitä, että hävisimme!”
Voimme todeta, että Degrellen kamppailu kansallismielisyyden puolesta kesti hänen koko pitkän ikänsä. Sodan päätyttyäkin hän seisoi sanojensa ja aatteensa takana. León Degrelle on todellakin kansallissosialisti, jolta me kaikki voimme oppia paljon!
Juhani Ukkola
Vieraileva kirjoittaja