Riimuradio kehittyy jatkuvasti. 2016 myötä Riimuradio ja syksyllä startannut Studio 204 -keskusteluohjelma saavat rinnalleen uuden kulttuuriohjelman, joka kantaa nimeä Valkoista Kohinaa.
Ohjelma tarjoaa kuulijoille katsauksia kansallismielisiin musiikki- ja kulttuuritapahtumiin, esittelee levyjä, elokuvia ja muita kulttuurimuotoja sekä ennen kaikkea jatkaa suosittujen bändihaastatteluiden linjaa.
Ensimmäinen Valkoista Kohinaa -jakso lähetetään tänä viikonloppuna. Kuulijat voivat lähettää palautetta, toiveita ja ehdotuksia kommenttien kautta Riimuradion sivuille.
Epäsäännöllisen säännöllisesti lähetettävässä ohjelmassa pyrimme tuomaan kansallismielistä kulttuuria niin vanhan liiton ja pitkän linjan faneille sekä niille, joille nämä taiteenmuodot eivät ole vielä tuttuja. Luonnollisesti asiaa ei käsitellä liian vakavasti, vaan mukaan mahtuu aimo annos epäkorrektia huumoria.
Kansallinen Vastarinta haastatteli ohjelman juontaja Johannesta.
Hei! Aloitetaan perusasioilla! Mitä Valkoista Kohinaa tulee tarjoamaan yleisölle? Mistä ohjelmaidea syntyi?
Tervehdys. Valkoista Kohinaa pyrkii esittelemään kansallismielistä musiikki- ja kulttuurikenttää siitä kiinnostuneille. Suomesta löytyy ihan kokemuksesta paljon näistä asioista kiinnostunutta väkeä, jolla on kuitenkin korkea kynnys lähteä keikoille tai ehkä jopa ostaa alan levyjä, vaikka niitä löytyykin nykyään jopa muutamista tunnetummistakin levykaupoista. Valkoista Kohinaa pyrkii tuomaan alakulttuuria myös näiden ihmisten luokse ja samalla myös jakamaan sitä siinä jo pidempäänkin mukana olleiden kanssa. Kuten Marder-yhtyeen Aleksi haastattelussa totesi: ”Me otamme teidät kaikki avosylin vastaan.”
Idea ohjelmaan tuli syksyllä, kun mainio Studio 204 aloitti. Olin jo aikaisemmin tehnyt ohjelmia Riimuradiolle, mutta ajattelin, että ihan kokonaan oma kulttuuriohjelma antaisi itselle enemmän liikkumavaraa, samalla tavoin kuin S204:llä on poliittisten aiheiden suhteen. Tästä idea sitten lähti kasvamaan nykyiseen pisteeseensä, ja… no, katsotaan, mitä tuleman pitää.
Onko Suomessa tai muissa Pohjoismaissa vastaavaa kansallismieliseen musiikkiin ja nykykulttuuriin keskittyvää radio-ohjelmaa?
Onhan noita aikojen saatossa toiminut, mutta aktiivisimmat päivät olivat 90-luvulla ja 2000-luvun vaihteessa. Radio Nordfront on jossain määrin kunnostautunut tällä saralla, mutta heilläkään ei taida olla ihan täysin musiikkiin suuntautunutta ohjelmaa. Netistähän löytyy pilvin pimein kaikenlaista radio-nimikkeen alla kulkevaa soittolistaa, mutta me pyrimme tarjoamaan kuulijoillemme jotain enemmän kuin pelkkää valmista soittolistaa.
Onko Valkoista Kohinaa -väki tehnyt aiemmin sisältöä Riimuradioon?
Kyllä vain. Aikaisemmat bändihaastattelut ovat käsialaa samalta väeltä, joka nyt tekee Valkoista Kohinaa.
Onko ohjelmaformaatilla ulkomaalaisia esikuvia?
Valkoista Kohinaa on sen verran omanlaisensa ohjelma, ettei suoria esikuvia osaa nimetä. Muutamia sellaisia, joilta on tullut opittua muutamia hyviä juttuja, ovat Counter Currents Radio, Casapoundin Radio Bandiera Nera, White Rabbit Radio sekä Radio Daily Stormer. Soittolistojen puolelta nostalgiamielessä voi mainita Micetrap-distron radion sekä 28 Radion.
Kuinka tiukasti formaatti on rajattu kansallismielisten tuottamaan kulttuuriin? Vai tullaanko ohjelmassa käsittelemään myös ”ulkopuolisten” tuotoksia, jotka voivat syystä tai toisesta kiinnostaa myös kansallismielisiä?
Tarkoitus ei ole suvaita vain niitä, jotka ovat meidän kanssamme samaa mieltä. Valkoista Kohinaa -ryhmä ottaa varmasti kantaa kulttuurillisiin teemoihin, jotka poikkeavat perinteisistä kansallismielisistä jutuista. Sen tarkemmin en näistä vielä voi mainita, mutta sanottakoon näin, että lähetyksissä tullaan käsittelemään sellaisia teemoja kuten Irlanti & IRA, Syyrian tilanne, Ukrainan tapahtumat viime vuosilta, Venäjän tilanne sekä aasialainen nationalismi erityisesti Japanissa ja Intiassa. Nämä ovat varmasti teemoja, jotka jakavat näkemyksiä suomalaisten ja pohjoismaalaisten kansallismielisten leirissä. Näkökanta tulee olemaan aina kansallismielinen, mutta pyrimme löytämään useita eri perspektiivejä lähestyäksemme aiheita.
Onko tieto uudesta ohjelmasta ehtinyt jo levitä puskaradion kautta? Jos kyllä, millaisen vastaanoton uutinen on saanut?
Jonkin verran kyllä. Eniten on kyselty uusien bändihaastattelujen perään, mutta jonkin verran on myös kyselty, miten uuden ohjelman kanssa menee. Ohjelman nimi on onnistunut vielä pysymään salassa.
Miksi pidät tärkeänä sitä, että kansallismielinen järjestö tarjoaa nykyisille ja potentiaalisille kannattajille myös kulttuurielämyksiä? Mitä hyötyä kulttuurista voi olla kansallismielisen ihmisen maailmankatsomuksen kypsymisen sekä järjestötoiminnan kannalta?
Ehdottoman tärkeänä. Kulttuuri on merkittävä osa identiteettiämme ja myös tärkeä ase taistelussa kansamme puolesta. Mitä olisikaan ollut NSDAP ilman Horst Wesselin sävellyksiä tai Leni Riefenstahlin elokuvia? Oliko ”Vöyrin marssilla” tai ”Vapaussoturin valloituslaululla” osansa Suojeluskuntien rivien lujittajana? Vaikka nykyään huilut ja pianot ovat vaihtuneet sähkökitaraan, ovat sanoma ja henki edelleen samat. Nykypäivän kansallismieliset muusikot ja taiteilijat edustavat sitä linjaa, joka on alkanut jo Homeroksen ja Snorri Sturlusonin ajoista ja jatkunut aina Richard Wagnerin, Jean Sibeliuksen, Goethen, Kaarlo Kramsun ja Ilmari Kiannon kautta näihin päiviin.
Kansallismielisen on enemmän kuin suositeltavaa tutustua omaan kulttuuriinsa, sillä sieltä löytyy vastaus kysymykseen miksi taistella. Siksi jokaisen yksittäisen kansallismielisen, myös järjestöjen, tulisi osallistua kulttuuria vaalivaan toimintaan. Tällainen toiminta, oli se sitten käynti museossa, lukupiiri, muistonosoitus menneelle taiteilijalle tai vaikkapa ihan keikkareissu, paitsi vaalii myös lujittaa omia rivejä luomalla yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Millaisia nykykulttuurin muotoja pidät tärkeimpinä kansallismielisten rekrytointikanavina?
Tänä päivänä on pakko vastata, että musiikki ja keikat. Nämä ovat ehdottomasti näkyvimpiä ja eniten puhetta herättäneitä aktiviteetteja. Jokainen varmasti muistaa menneen vuoden mediamylläkät eräiden keikkojen osalta. Nämähän kuitenkin kääntyivät vain voitoksi, sillä keikat järjestettiin ja myytiin vielä kaiken päälle loppuun.
Keikkojen ja musiikin vastapainoksi olisi tietenkin hyvä saada muutakin kulttuuritoimintaa, ja tässähän Vastarintaliike on kunnostautunut järjestämällä esimerkiksi museokäyntejä ja muistotilaisuuksia. Kaikkien kannattaa rohkeasti etsiä tietoa kotialueidensa kulttuurikohteista. Tämä ei ole vaikeaa – siihen tarvitaan vain Internet, josta tietoa löytyy nykyään hyvin. Yleensä tällaisissa paikoissa eivät sisäänpääsymaksutkaan juuri päätä huimaa, ja on myös paljon kohteita, joissa saa käydä ilmaiseksi.
Yksi ohjelmamme tavoitteista on tuoda myös muuta kulttuuria kuulijoillemme. Maailma on pullollaan esimerkiksi kansallismielisille sopivia elokuvia, joita on osattava katsoa oikeasta perspektiivistä. Enkä nyt puhu sellaisista tekeleistä kun American History X tai The Believer, vaan esimerkiksi Hyökkäys Wall Streetille, Cinderella Man, Fight Club tai vaikkapa Taksikuski. Tässä onkin pieni tehtävä lukijoille: ne, jotka ovat nämä mainitut elokuvat nähneet, voivat summata alla olevaan kommenttikenttään hyviä pointteja siitä, miksi kansallismielisten valkoisten on syytä katsoa kyseiset elokuvat.
Nykyään kirjat ovat jääneet surullisen vähäiselle huomiolle, ja ihmekös tuo, kun kaikki luettava löytyy Internetistä. Itse kuitenkin jumaloin kirjoja ja kiinteitä musiikkitallenteita, ja hyllystäni löytyykin yli 300 kirjaa. Onneksi kansallismielistä kirjallisuutta ollaan taas saamassa nousuun, kiitos sellaisten tekijöiden kuten Counter Currents, Blocco Studentesco, Zentropa ja kotimainen verkkolehti Sarastus. Myös liikkeen kauppa Kadulle.com on tehnyt mainiota työtä kirjallisuuden tarjonnan saralla.
Millaista antia ohjelman ensimmäisissä jaksoissa on luvassa?
Ensimmäisestä jaksosta paljastettakoon, että taltioimme tunnelmia alkukuun itsenäisyyspäivän keikalta. Pagan Skull, Marder ja Mistreat vetivät kaikki kovat keikat, ja Valkoista Kohinaa palaa näihin tunnelmiin vielä alkuvuoden kunniaksi. Alkuvuodesta luvassa on myös elokuva- ja levyarvioita. Mitään haudanvakavaa paasausta ei ole luvassa, vaan lähetyksiä pyritään siivittämään hyvin epäkorrektilla huumorilla siinä määrin kuin Suomen ”demokratia” antaa myöten.
Millaiseksi ohjelmaa aiotaan tulevaisuudessa kehittää? Onko Valkoista Kohinaa osa suurempaa kansallismielisen nykykulttuurin esiinmarssia Suomessa? Miten kuvailisit liikkeen tilaa Suomessa tänä päivänä?
Katsotaan, mihin homma lähtee etenemään. Meillä on hyvin selkeä visio siitä, miten aloitamme ohjelman, ja käytäntö on osoittanut, että parhaat keinot löytyvät improvisoimalla. Tavoitteena on kyllä seisoa kulttuurin eturintamassa näinä kaikin puolin vaikeina aikoina, mutta ehkä ei niinkään lipunkantajana vaan herättäjänä, jonka on tarkoitus saada ihmisiä ja järjestöjä mukaan tähän rintamaan. Kun se on tarpeeksi vahva, katsotaan sitten, kuka lipun saa kantaakseen.
Kulttuurin puolesta liike on vahvistumaan päin. On ehkä aiheellista myöntää, että monet vaikuttajat niin suomalaisessa kulttuurissa kuin vapaustaistelussa olivat painuneita unhoon vielä kymmenen vuotta sitten, mutta nyt, kiitos kulttuuriaktiivien työn, on sellaiset nimet kuten edellä mainitsemani Kramsu ja Kianto sekä J. V. Snellman, Johan Runeberg, Akseli Gallen-Kallela ja Eino Leino nostettu unohduksista.
On myös hyvä huomata, ettei liike ole jumittunut vain vanhojen esikuvien palvontaan, vaan uutta kansallismielistä kulttuuria tuotetaan hyvin vahvassa hengessä tänäkin päivänä. Hyvää musiikkia ja kirjoja on julkaistu, ja ehkäpä muutamien vuosien sisällä saataisiin tuotettua myös omia elokuvia ja muita enemmän rahoitusta vaativia tekeleitä. Aika näyttää.
Terveisesi Riimuradion kuuntelijoille?
Siteeraan Romanian Rautakaartin johtajaa C. Z. Codreanua: ”Säästöistäsi osta kirja tänään ja toinen huomenna, ja rakenna itsellesi kirjasto. Pieni legioonalaiskirjasto. Anna sen olla kotisi aarre ja ylpeys.” Treenatkaa, lukekaa, nauttikaa musiikista, sivistäkää itseänne ja ennen kaikkea: säilyttäkää se elämäniloinen uhma, joka poliittisella aktivistilla tulee olla.