Suurin osa Kansallisen Vastarinnan lukijoista varmasti tiedostaa sosiaalisen median tietoturvavaarat (1, 2). Koska valtaosa kansallismielisistä tuskin tulee lähiaikoina eroamaan esimerkiksi Facebookista, on kuitenkin paras ottaa sosiaalisesta mediasta kaikki hyöty irti.
Aktiivinen tiedottaminen verkossa on tehokkaimpia tapoja saada äänemme kuuluviin tällä hetkellä. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa ei ole välikäsiä, jotka vääristelisivät sanomaamme. Siksi verkkotiedottaminen on houkuttelevampaa kuin myöntyminen esimerkiksi valtamedian haastattelupyyntöihin.
Meidän tavoitteenamme on lisätä Kansallisen Vastarinnan lukijakuntaa, jotta voimme tulevaisuudessa haastaa valtamedian sekä tarjota totuudenmukaista uutisointia aiheista, joista poliittisesti korrektit tiedotusvälineet hiljenevät tai valehtelevat. Tahdomme myös, että mahdollisimman moni suomalainen kuulee Vastarintaliikkeen toimintatavoista ja tavoitteista. Tässä te, hyvät lukijamme, pystytte auttamaan toimitustamme helposti ja tehokkaasti.
Mitä siis tarkoitan termillä kliktivismi? Se on klikkausaktivismia, eli tässä tapauksessa Kansallisen Vastarinnan linkkien levittämistä pitkin verkkoa. Aloitetaan suurimmasta foorumista, Facebookista. Merkittävä osa sivustollemme saapuvista ihmisistä tulee Facebookin kautta. Esimerkiksi viime syksynä järjestämiemme katupartioiden aikana sosiaalinen media tarjosi hankkeellemme eniten näkyvyyttä. Valtamedia jäi tiedotussodassa monta päivää jälkeen ja mokasi tavallisen kansan silmissä, kun se valehteli kömpelösti asioista, joista oli puhuttu jo kauan verkkosivuillamme ja sosiaalisessa mediassa.
Facebookin kautta sanomamme levittäminen on nopeaa, ilmaista ja erittäin hyödyllistä. Uutisen linkittämiseen menee pari sekuntia. Käytännössä olemattomalla panoksella uutisen linkittäjä voi houkutella uusia vakiolukijoita Kansalliselle Vastarinnalle. Uudet lukijat ovat puolestaan potentiaalisia uusia Vastarintaliikkeen jäseniä. Uutisia kannattaa linkittää myös muualle kuin vain omalle Facebook-seinälle; linkittää voi esimerkiksi sellaisten paikkakuntien omiin ryhmiin, joita jokin uutinen koskee. Pienetkin teot ovat nyt tärkeitä Suomen tulevaisuutta ajatellen.
Uutisoimme myös usein asioista, joista valtamedia vaikenee. Esimerkiksi viime vuoden luetuin uutisemme Lappeenrannassa raiskatusta lapsesta jäi valtamediassa vaille sen ansaitsemaa huomiota. Uutinen tekikin kymmenientuhansien uusien lukijoiden piikin sivustollamme Facebook-linkittämisen vuoksi. Sama on käynyt myös monien muiden luetuimpien uutistemme ja artikkeleidemme kohdalla.
Facebook ei toki ole ainoa paikka Internetissä, missä sanomaamme voi levittää. Netti on täynnä foorumeita eri aihepiireille, joihin voi mennä keskustelemaan kansallissosialismista, kansallismielisyydestä, monikulttuurisuudesta tai päivänpolttavista puheenaiheista, joista olemme uutisoineet tai jotka jollain tapaa liittyvät asiaan. Monikulttuurisuuteen liittyvät keskustelut yleensä kirvoittavat kiivaita väittelyitä pitkin Internetiä. Suosittelenkin jokaista aloittamaan keskusteluita aiheesta eri foorumeilla ja perustelemaan omat näkemyksensä. Monikulttuurisuuden puolustajat keskittyvät lopulta epäolennaisiin asioihin, kuten ”Hitler-korttiin”.
Tavallisten lukijoiden silmissä kansallismieliset saavat etulyöntiaseman, kun nämä pitävät pään kylmänä eivätkä tartu provosoivaan kielenkäyttöön. Vastaväittäjä on myös helppo saada näyttämään typerältä muistuttamalla häntä hänen asiattomasta tavastaan keskustella. Muistetaan siis keskustella asiallisesti ja esittää lähteet omille näkemyksille. Kansallinen Vastarinta ja monet muut kansallismieliset julkaisut tarjoavat uutisoinnillaan päivittäin uusia argumentteja monikulttuurisuutta vastaan.
Mikäli tahtoo olla yhteydessä suoraan poliitikkoihin, toimittajiin tai eri alojen aktivisteihin, kannattaa rekisteröityä Twitteriin. Twitterissä on myös usein laadukkaampaa poliittista keskustelua kuin Facebookissa. Siellä ei toistaiseksi ole kovinkaan montaa suomalaista kansallissosialistia, joten muutamankin hengen invaasio vaikuttaa jo keskusteluilmapiiriin tuntuvasti.
Vaikkei osallistuisikaan aktivismiin fyysisesti kaduilla tai rahallisesti syystä tai toisesta, ei silti tarvitse seistä tumput suorina. Verkossa voi toimia anonyymisti, vähemmällä vaivalla ja isolla näkyvyydellä vaivaan nähden. Pienistä puroista muodostuu joki, joten jokainen yksittäinenkin teko on tärkeä.
Hyödyt ja haitat
Tulee myös huomioida, ettei kliktivismi voi koskaan korvata kaduilla tapahtuvaa aktivismia. Kliktivismi ei tuota vallankumousta. Sitä tulee ainoastaan käyttää yhtenä aseena sanomamme esille tuomiseen. Pahimmillaan Internet-aktivismi saattaa jopa passivoida ihmisiä – tätä tuskin kukaan haluaa. Kansallissosialistinen aktivismi on aina ollut kaduilla tapahtuvaa toimintaa ja sitä myös Vastarintaliike omalla esimerkillään painottaa.
Jokainen on varmasti todistanut erilaisia Facebook-vallankumouksia, kuten ”yleislakkoja”, ”pankkien kaatamisia” ja muuta vastaavaa – ja kuinka ne eivät koskaan johtaneet mihinkään. Tällaisiin valmistelemattomiin projekteihin ei kannata lähteä mukaan. Vaikka sosiaalinen media on välillä varsin hyvä paikka mobilisoida väkeä, on hyvä muistaa, ettei poliittisen ilmapiirin muutos tapahdu näppäimistön äärellä. Suosittelen siis jokaista toimimaan mahdollisimman monella saralla kansansa hyväksi. Sosiaalinen media on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Mikäli mainostaa Vastarintaliikkeen tai muiden kansallismielisten järjestöjen toimintaa verkossa, tulee kirjoittaa ainoastaan julkisesti tiedossa olevista asioista. Älä koskaan kirjoita muiden kansallismielisten kanssa käymistäsi yksityisistä ja luottamuksellisista keskusteluista tai asioista, joista ei ole kirjoitettu julkisesti Kansallisen Vastarinnan verkkosivuilla.
Nettiturvallisuus
On myös tärkeää kerrata muutamia yksinkertaisia tapoja, joilla suojata oma identiteetti verkossa. Esimerkiksi Facebook on jättimäinen vakoilukoneisto, jota voivat käyttää hyväkseen niin valtio, suuret yritykset kuin vasemmiston kaltaiset ruohonjuuritason ääriliikkeet. Mikäli haluaa suojata identiteettinsä, ei Facebookissa tule käyttää omaa nimeä, laittaa omia kuvia eikä hyväksyä hämäriä kaveripyyntöä.
Yksityisyysasetukset kannattaa tarkistaa: voit esimerkiksi poistaa jonkun ystävistä ja kysyä, mitä kaikkea tietoa tämä sinusta edelleen näkee. Tämän perusteella omia turvallisuusasetuksia voi tarpeen tullen tiukentaa.
Kaveripyynnöistä sen verran, että se kuvankaunis mystinen nainen, joka pyytää sinua kaveriksi, mutta jota kukaan ei tunne, ei luultavasti ole oikea henkilö. Vasemmistolaiset ovat yrittäneet kalastella tietoja tällä konstilla. Tietoturvaryhtiliike kannattaa siis aloittaa siivoamalla oma kaverilista.
Eri foorumeille kirjoitettaessa kannattaa käyttää joko Tor-selainta tai välityspalvelimia (proxy), jotka piilottavat käyttäjän todellisen IP-osoitteen. Ei voi koskaan tietää, onko jonkun foorumin ylläpitäjä poliittinen vihollinen vai ei. Kukaan ei halua antaa IP-osoitettaan vihollisille. Esimerkiksi Tor hidastaa jonkin verran Internetin käyttöä, mutta tämä on vaivan arvoisia. Samaa suosittelen, mikäli vierailee poliittisten vihollisten omilla nettisivuilla. Mahdollisesti vaarallisia sivuja voi selata esimerkiksi Anonymousen avulla. Poliisikaan ei yleensä voi selvittää Tor-selaimella lähetettyjen viestien alkuperää.
Liikkeen edustajana esiintyminen
On tärkeä muistaa, ettei Vastarintaliikkeellä ole tällä hetkellä virallisia edustajia suomalaisilla foorumeilla tai sosiaalisessa mediassa. Järjestön edustajana ei voi esiintyä, vaikka käyttäisi omien viestien lähteinä aina Kansallista Vastarintaa. Ainoat paikat, joista Vastarintaliikkeestä saa luotettavaa tietoa, ovat mediamme Kansallinen Vastarinta, Facebook- ja Twitter-sivustomme sekä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Nordfront-sivut.
Mikäli joku muu väittää edustavansa Vastarintaliikettä, hän valehtelee. Esimerkiksi rasisminvastustajat ovat toisinaan esittäneet kansallismielisiä eri keskustelupalstoilla saadakseen nämä näyttämään typerältä. Ainakin yhden Suomen Vastarintaliikkeen aktivistin nimissä on perustettu väärennetty Twitter-tili. Lisää punaisten nettikäyttäytymisestä voi lukea täältä.
Avainsana on siis tietoturva. Kun turvallisuuspuoli on kunnossa, voi kuka tahansa suomalainen tehdä lyhyessä ajassa ja ilmaiseksi korvaamattoman arvokasta työtä Suomen tulevaisuuden eteen!