Helsingin turvapartiotoiminnasta muodostui spontaani kampanja. Tahdomme vakuuttaa toiminnallamme suomalaiset siitä, että jokainen voi lyhyelläkin varoitusajalla toimia kansansa hyväksi. Muutos alkaa paikallistasolta.
Edellinen kampanjamme oli kevään kansanmurhan vastainen viikko, jota vietettiin yhtä aikaa YK:n ”rasismin vastaisen viikon” kanssa. Tuolloin tahdoimme muistuttaa, että yhteiskunnallisesti tuhoisinta rasismia on aina ollut valkoisten syrjintä, mikä on Etelä-Afrikan kaltaisissa maissa johtanut infrastruktuurin täydelliseen tuhoon, poliisin ja hallinnon korruptioon sekä käsittämättömään väkivallan ja raiskausten kulttuuriin. Teemaltaan syksyn turvapartiokampanja olikin kuin jatkumoa kansanmurhan vastaiselle viikolle, vaikka toteutustapa oli täysin erilainen.
Kahta kampanjaa ja niiden tehokkuutta vertaamalla on helppo todeta, että paikallisuus, ajankohtaisuus ja konkreettisuus ovat menestyksekkään toiminnan avaimia. Helsingin maahanmuuttajien rikokset olivat erityisen julmia, sillä ne kohdistuivat hyvin nuoriin ja täysin puolustuskyvyttömiin suomalaisiin. Uutiset pienten lasten verisistä pahoinpitelyistä koskettivat koko Suomea. Emme painaneet tällä kertaa erikseen propagandamateriaalia viestimme tueksi, sillä lehdistö ja sosiaalinen media tekivät sen puolestamme.
Hirtehisesti voisi todeta, että lopulta parasta propagandatyötä teki Helsingin poliisi; viranomaiset osoittivat ristiriitaisella ja paikoin täysin valheellisella tiedottamisellaan, kuinka perinteisesti isänmaallisena instituutiona pidetystä poliisista on tullut pelkkä monikulttuurisuutta rummuttavan eliitin käsikassara. Kun poliisi vielä 10. lokakuuta väitti, ettei maahanmuuttajien katujengejä ole olemassakaan, ilmoitettiin 23. lokakuuta voitonriemuisena, että ”Helsingin katujengit saatiin kuriin”. Oma lukunsa oli tietysti poliisin tökerö suhtautuminen Vastarintaliikkeen turvapartiointiin. Kampanjamme oli viranomaisille ilmeisesti niin suuri pr-tappio, että poliisi valehteli Ylen uutisessa 22. lokakuuta Vastarintaliikkeen ”sopineen” äärivasemmistolaisten kanssa etukäteen yhteenotosta, joka tapahtui 18. lokakuuta Kiasman edustalla.
Poliisin harrastama valehtelu ja mustamaalaus olivat erityisen outoa toimintaa siksi, että vielä jokin aika sitten poliisiylijohtaja Mikko Paatero nimenomaan kannusti muodostamaan kodinturvajoukkoja, koska köyhtynyt poliisi ei ehdi suojella kaikkia suomalaisia. Ainakin 25. lokakuuta poliisilla tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi aikaa ja rahaa, sillä turvapartiomme sai peräänsä ennennäkemättömän viranomaissaattueen. Yksi jos toinenkin innostui lauantaina kyselemään poliisilta sosiaalisessa mediassa siitä, mitä tapahtui paljon puhutulle ”resurssipulalle”.
Turvapartiotoiminta sai suomalaisilta erinomaisen vastaanoton. Siinä, missä kansanmurhan vastainen kampanjamme toi sivuille toistakymmentä tuhatta uutta kävijää, synnyttivät turvapartiopäivitykset noin 100 000 uuden lukijan piikin. Facebookissa partiopäivitykset tavoittivat satojatuhansia käyttäjiä. Luonnollisesti partiotoiminta on lisännyt myös rekrytointiyhteydenottojen määrää. Kohtaamamme vastustus kääntyi myös hyväksemme. Kun Iltalehden monikulttuurisuutta kannattava toimittaja Aino Kangaspuro valehteli lukijoille turvapartion käyttäytyneen väkivaltaisesti, oli se liikaa jopa monille sellaisille kansallismielisille, joiden mielestä Vastarintaliike edustaa turhan radikaalia linjaa. Äärivasemmiston epäonnistunut hyökkäys vakuutti myös monet aiemmin epäröineet suomalaiset siitä, että Vastarintaliikkeen kaltaiselle tinkimättömälle ja vastustajien väkivaltaan varautuvalle järjestölle on maassamme suuri tarve. Kansallismielinen aktivismi tulee vääjäämättä merkitsemään myös riskinottoa, ja paras tapa varautua tähän on liittyä toimintaamme ja osallistua aktivistiryhmiemme itsepuolustusharjoitteluun.
Partiointi voidaan jälleen käynnistää, kun järjestäytynyttä suomalaisvastaista väkivaltaa ilmenee kaupungeissa, joissa Vastarintaliikkeellä on aktiivista toimintaa. Tahdoimme myös esimerkillämme muistuttaa, että kaikki me suomalaiset voimme kantaa vastuumme ja osallistua turvatoimintaan. Mikäli kotiseudullasi ilmenee suomalaisvastaista väkivaltaa, kerää ystäväpiiristäsi, työpaikaltasi tai naapurustostasi joukko suomalaisia ja kerro turvapartiokokemuksistasi Kansallisen Vastarinnan toimitukselle. Julkaisemme mielellämme suomalaisten kuvia, videoita ja kertomuksia paikallisesta turvapartioinnista. Mitä useampi kansalainen siirtyy sanoista tekoihin ja jalkautuu kaduille, sitä lähempänä olemme Suomen palauttamista suomalaiseksi!