Todellisen patriootin on aina oltava valmis puolustamaan maatansa hallinnolta, joka ei ole kansan puolella. Tätä lausetta jokaisen tulisi soveltaa omassa elämässään. Mikäli kotimaatasi hallitseva valtio on epäisänmaallinen, tulee sitä vastaan taistella.
Monet ihmiset ovat sekoittaneet keskenään isänmaallisuuden ja uskollisuuden valtiolle. Ollaan mukamas isänmaallisia, mutta rajoitetaan se valtion palvomiseen. Mitä valtio kertoo, sen on oltava totta. Näin ajatellaan siitäkin huolimatta, että todellisuudessa Suomikin on kansainvälisten tahojen hallinnassa. EU, TTIP-vapaakauppasopimus, kansainväliset pankkiirit sekä ylikansalliset firmat sylkevät suomalaisen itsenäisyyden kasvoille.
Jos valtio alkaa rajoittaa ihmisten vapautta turvallisuuden nimissä, uskotaan täysin typeräksikin äityviä lakeja ilman minkäänlaista kyseenalaistamista – eihän valtio voisi viilata omia kansalaisiaan linssiin, eihän? Ei esimerkiksi silloin, kun ihmisten yksityisyyttä rikotaan järjettömällä määrällä valvontakameroita tai kun kaikkien sormenjäljet otetaan talteen passin hakemisen yhteydessä. Aseita kerätään pois ihmisiltä ”turvallisuuden” nimissä, ja jopa tuhannen euron käteissäästöistä voi päätyä pankkiin kuulusteltavaksi.
Poliisin hallinnoimien laittomien rekistereiden olemassaolo on yleistä tietoa, mutta sekään ei juuri ketään kiinnosta. Näihin rekistereihin päätyy esimerkiksi soittamalla väärälle henkilölle, olemalla väärässä katsomonosassa jalkapallo-ottelussa, osallistumalla ”vääränlaista” poliittista suuntausta edustavaan tapahtumaan, olemalla samassa seurueessa henkilön kanssa, josta poliisi voisi jollain tapaa olla kiinnostunut, ja monella muulla tavalla. Virallisesti näitä rekistereitä ei toki ole olemassa, ja vaikka olisikin, niin kaikilla niihin päätyvillä on jokin todellinen syy niihin joutumiseen.
Jos valtio esimerkiksi kieltää tiettyjen asioiden sanomisen tai vaikkapa historiallisten tapahtumien tarkemman tutkimisen, ei siinä voi olla mitään väärää, koska nämä tiettyjen asioiden sanojat sekä historiallisten tapahtumien tutkijathan ovat vain tuomittuja rikollisia. Jos haluat järjestää esimerkiksi ruoan tai materiaalisen avun jakamista, joka on tarkoitettu ainoastaan oman maasi kansalaisille, ja valtio kieltää tämän rasistisena, koska et halua auttaa myös kaikkia muita, olet vähintään häirikkö, koska rikot valtion asettamia sääntöjä auttamalla ainoastaan tiettyä väestönosaa.
Kun valtio käskee sinua ampumaan oman maasi kansalaisia, tottelet ilman muuta. Luotien tiellähän on ainoastaan henkilöitä, jotka ovat valtiolle haitaksi. Kun valtio pyytää sinua menemään toiselle puolelle maailmaa sotimaan oman henkesi uhalla, menet ilman muuta, koska isänmaan etu vaatii, että puutut muiden maiden asioihin, jotka eivät liity oman maasi tapahtumiin mitenkään. Olet myös luonnollisesti ylpeä, mikäli onnistut ampumaan jonkun, joka on uhaksi pomollesi, joka on ainoastaan omaa etuaan tavoitteleva poliitikko. Olethan todellinen patriootti.
Vai oletko sittenkään? Suomi ei ole ollut itsenäinen maa ainakaan viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. Kansainväliset tahot EU etunenässä määräävät Suomen asioista. Suomea hallitsevien ihmisten puolesta kuoleminen olisi typerintä, mitä isänmaallinen ihminen voisi tehdä, koska Suomen asioista päättävät ihmiset pitävät sekä kansanedustajia että tavallisia ihmisiä ainoastaan pelinappuloina osana omien intressiensä ajamista.
Ei ole oman kansan edun mukaista noudattaa jokaista direktiiviä ja sääntöä, joka meille pakkosyötetään. Kun ihmiset pakotetaan maksamaan Yle-veroa, taataan valtion propagandakoneistolle varmat tulot. Kun ihmisiä ja yhteisöjä tuomitaan järjettömiin sakkoihin hallitseville tahoille epämiellyttävistä kirjoituksista, joiden todenperäisyyttä ei edes ryhdytä kyseenalaistamaan, pelotellaan sillä ihmisiä hiljaiseksi. Puhutaan siis siitä samasta valtiosta, joka vakoilee omia kansalaisiaan ja panostaa koko ajan vallanpitäjien omaan turvallisuuteen palkkaamalla aikaisemmin mainittuja ns. isänmaallisia ihmisiä tarvittaessa ampumaan niitä, jotka eivät hyväksy kaikkea päähänpotkimista, jota valtio suorittaa kansalaisiaan kohtaan. Kaikki kustannetaan tietysti kansalaisten selistä revityistä veromarkoista, joita korotetaan mielen mukaan aina, kun tälle esiintyy tarvetta. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun kansalaisilta kerätään aseita pois turvallisuuden nimissä ja kun poliisi aseistaa itseään joukkojenhallintaa varten. Onko tällaiselle valtiolle mitään järkeä olla uskollinen?
Todellinen isänmaallisuus on sitä, kun asetat oman kansasi oman etusi edelle. Koska nykyinen valtio ei ole oman kansan edun asialla, tarkoittaa se käytännössä sitä, että isänmaallisten ihmisten on tehtävä uhrauksia, jotta tulevaisuus näyttäisi valoisammalta. Todettakoon kuitenkin, ettei uhrauksien teko automaattisesti tarkoita vankilareissua tai henkensä menettämistä. Esimerkiksi rahallinen tuki isänmaalliselle taholle voitaneen laskea uhraukseksi, sillä se on pois omasta hyvinvoinnista. Myös oman vapaa-ajan käyttäminen isänmaan asialle on omanlaisensa uhraus omasta ajasta. Radikaaleimmillaan uhraukset kuitenkin tarkoittavat vapauden- tai hengenmenetystä.
Monissa ”demokraattisen ja vapaan” Euroopan valtioissa on mahdollista päätyä pidemmäksikin aikaa vankilaan, mikäli kyseenalaistaa liikaa valtion toimia. Tämä tulee varmasti olemaan tulevaisuutta myös Suomessa, sillä jo nyt täällä on annettu täysin naurettavia sananvapaustuomioita. Tai siis, ne olisivat naurettavia, mikäli kyseessä olisi komediasarja. Valitettavasti tämä on totisinta totta. Isänmaataan todella rakastava ihminen on kuitenkin valmis mieluummin kestämään paineen, sillä todellisuudessa hän tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää. Valtio on väärässä ja siksi se käyttää laittomia keinoja ihmisten hiljentämiseen.
Älä siis valehtele itsellesi ja kuvittele, että valtion palvominen olisi isänmaallisuutta.
Päätän kirjoituksen Eugen Schaumanin sanoihin: ”Rakastatko maatasi? Hyvä, pidä mielessäsi Ibsenin sanat: ’Vaikka antaisit kaiken, mutta et elämääsi, et ole antanut mitään’.”