”Urhea sotilas, joka palveli maataan ylpeästi.”
11. marraskuuta tulee kuluneeksi tasan seitsemän vuotta siitä, kun espanjalainen nationalisti Josué Estebanez de la Hija joutui oikeusmurhan uhriksi puolustettuaan itseään ”antifasismilta”.
Suoraa toimintaa suosivien vasemmistolaisten ”rasisminvastustajien” tyypillinen taktiikka on kaikkialla Euroopassa hyökätä kansallismielisten kimppuun suurella joukolla. Kun kansallismieliset onnistuvat puolustamaan itseään hyökkäykseltä vahingoittaen samalla hyökkääjiä, aloittaa äärivasemmisto massiivisen uhriutumiskampanjan, johon sensaatiohakuinen valtamedia ja jopa puoluepoliitikot usein yhtyvät.
Esimerkiksi kesällä 2013 kansainvälinen media uutisoi ison otsikoin ”nuoresta opiskelijasta”, joka menehtyi ”uusnatsien raa’an pahoinpitelyn” seurauksena Ranskassa. Äärivasemmisto kutsui tapausta ”murhaksi”, ja hallitus käytti väitettyä ”murhaa” myös tekosyynä kolmen eri kansallismielisen järjestön kieltämiseen lailla. Lopulta yhteenotosta löytyi kuitenkin videokuvaa, joka todisti, että ”murhattu opiskelija” oli tovereineen seurannut kansallismielisiä paikalliseen vaatemyymälään ja hyökännyt siellä selästä päin kansallismielisen Esteban Morillon kimppuun. Hän kuoli yhteen nyrkiniskuun. Hyökkäykseen osallistuneiden äärivasemmistolaisten tietokoneilta löydettiin myös materiaalia, joka osoitti, että he olivat etukäteen vakoilleet hyökkäyksen kohteena olleita kansallismielisiä. Yhtään äärivasemmistolaista järjestöä ei kuitenkaan kielletty totuuden tultua ilmi. Sama taktiikka toistuu ympäri Eurooppaa lähes kaikissa äärivasemmiston ja kansallismielisten välisissä yhteenotoissa. Vastaavanlaisia tilanteita on ollut myös Suomessa, mutta vähemmässä määrin (1, 2, 3, 4).
Yksi 2000-luvun muistetuimmista yksittäisistä yhteenotoista, joka sai myös paljon kansainvälistä julkisuutta, tapahtui Espanjassa 11. marraskuuta 2007. Tuolloin 23-vuotias Josué Estebanez de la Hija oli aikeissa osallistua kansallismielisen Democracia Nacional -puolueen järjestämään lailliseen mielenosoitukseen Madridissa. Matkustaessaan metrolla kohti mielenosoituksen kokoontumispaikkaa tuolloin ammattisotilaana palvellut Josué Estebanez de la Hija tuskin osasi aavistaa, että pian hänen saamansa taistelukoulutus tulisi muodostumaan selviytymisen kannalta elintärkeäksi. Maininnan arvoinen yksityiskohta Josué Estebanezin sotilasurasta on, että tapauksen aikaan hän palveli yhdessä maailman vanhimmista aseistetuista osastoista, Regimiento de Infantería Inmemorial del Rey n.º 1:ssä.
Kun metro oli lähestymässä Legazpin asemaa, tunnelma vaunussa oli rauhallinen. Legazpi oli vain yhden pysähdyksen päässä paikasta, johon Josué oli matkalla. Vaunun ikkunasta hän kuitenkin huomaa, että asemalle on kerääntynyt yli 50 aseistautunutta äärivasemmistolaista, jotka olivat matkalla yrittämään estämään kansallismielisten laillista mielenosoitusta. Josuén ulkoasusta pystyi havaitsemaan, että hän on kansallismielinen, joten poistuminen tilanteesta joutumatta hyökkäyksen kohteeksi olisi ollut mahdotonta, eikä hän muutenkaan aikoisi nöyristellä vihollistensa edessä. Tajuttuaan tilanteen vakavuuden, yksin 50:tä vastaan ollut Josué kaivaa taskustaan mukanaan olleen armeijaveitsensä. Myöhemmin oikeudessa hän kertoi veitsen olleen mukana siksi, että seuraavana päivänä oli määrä olla armeijan harjoittelua eikä hän aikonut enää käydä asunnollaan ennen sitä.
Äärivasemmistolainen ottaa nyrkkiraudan valmiiksi.
Vaunun ulkopuolella olleet äärivasemmistolaiset olivat innoissaan, sillä ollessaan matkalla hyökkäämään kansallismieliseen mielenosoitukseen he löysivätkin matkan varrella yksittäisen kohteen, josta voitaisiin ehkä saada helppo uhri. Tapauksesta julkaistulla turvakameravideolla näkyy, kuinka yksi vaunuun nousevista äärivasemmistolaisista laittaa nyrkkiraudan valmiiksi käteensä ja asettuu seisoskelemaan Josuén lähelle. Lisäksi yksi paikalla ollut vartija todisti nähneensä joukkiolla myös puukkoja. Samalla, kun muut äärivasemmistolaiset kerääntyvät Josuén ympärille, ryhtyy muuan Carlos Palomino uhkailemaan häntä ja osoittelemaan hänen paitaansa. Palomino oli vasta 16-vuotias ja ilmeisesti hänellä oli tarvetta todistella ”rohkeuttaan” vanhemmille tovereilleen. ”Et selviä ulos täältä, vitun fasisti!”, uhkaavasti käyttäytynyt Carlos Palomino sanoi Josué Estebanezille.
Kävi kuitenkin toisin päin, sillä ylivoimaan luottanut uhkailija ei itse selvinnyt tilanteesta saatuaan veitseniskun suoraan sydämeensä. Kun vasemmistolaisjoukkio huomaa, ettei Josué aiokaan olla seuraava Daniel Wretström, he panikoivat ja säntäävät ulos vaunusta. Muutama sinnikäs äärivasemmistolainen yrittää vielä hyökätä hänen kimppuunsa selästä päin, mutta he perääntyvät kuitenkin aina, kun Josué kääntyy ympäri. Lopulta yksi onnistuu yllättämään Josuén ja syntyy uusi nujakka, jossa hyökkääjä saa veitseniskun mutta ei kuitenkaan kuole siihen. Puolustustaistelu metron vaunusta päättyy, kun äärivasemmistolaiset kirjaimellisesti savustavat Josuén pois.
Kuten turvakameravideo osoittaa, ei Josué Estebanez de la Hija ollut haastamassa riitaa tai hakemassa tappelua, vaan yksinkertaisesti matkustamassa julkisella kulkuneuvolla täysin lailliseen poliittiseen tilaisuuteen. Hän ei myöskään käyttäytynyt millään tapaa väkivaltaisesti ennen kuin sai suoran tappouhkauksen häntä ympäröineeltä vihamieliseltä ja aseistautuneelta äärivasemmistolaislaumalta. Kyse oli puolustautumisesta uhkaavassa tilanteessa ylivoimaa vastaan. Oikeus oli kuitenkin toista mieltä, sillä se tuomitsi Josuén yhteensä 26 vuodeksi vankilaan murhasta ja murhan yrityksestä! Oikeus uskoi toisen osapuolen näkemyksen siitä, että äärivasemmistolaiset olivat vain rauhaa rakastavia nuoria matkalla rauhalliseen vastamielenosoitukseen. Tämä siitäkin huolimatta, että turvakameravideo ja vartijan todistajalausunto tapahtumapaikalta puhuivat väitettä vastaan. Kyse ei myöskään ollut rauhallisesta vastamielenosoituksesta, sillä poliisi takavarikoi myöhemmin samana päivänä äärivasemmistolaisilta mielenosoittajilta mitä erilaisimpia aseita, joiden joukossa oli muiden muassa puukkoja, pesäpallomailoja ja kyynelkaasuja.
Äärivasemmistolaisilta takavarikoituja aseita.
”Itsesuojeluvaistoni heräsi. Huomasin, että he aikovat hyökätä kimppuuni ja etten olisi päässyt tilanteesta pakoon elävänä. Puukotin häntä, koska olin peloissani. Sen jälkeen yritin poistua hyökkääjien luota ja paeta heti tilaisuuden tultua”, Josué kertoi oikeudenkäynnissään vuonna 2009. Nyt tulee kuluneeksi tasan seitsemän vuotta siitä, kun hänet otettiin kiinni ja vangittiin. Häntä on siirretty vangitsemisen jälkeen useamman kerran vankilasta toiseen ja hänellä on edelleen poikkeuksellisen rajoitetut yhteydet ulkomaailman kanssa verrattuna muihin vankeihin. Tällä hetkellä Josué istuu Villabonan vankilassa, missä häntä pidetään erityisosastolla. Hän saa kuitenkin osallistua vankilan aktiviteetteihin muiden vankien kanssa.
26 vuoden vankeusrangaistus on kohtuuton seuraus itsensä puolustamisesta. Josué Estebanez de la Hija ei ole murhaaja vaan oikeusmurhan uhri. Vapaus Josuélle!
Mikäli haluat tukea Josuéta taloudellisesti, hänelle voi lähettää rahaa alla olevilla tiedoilla.
Pankki: BBVA
IBAN: ES94 0182 2738 6702 0800 3818
SWIFT/BIC: BBVAESMMXXX
Saaja: David Estebanez de la Hija