Olemme viime aikoina saaneet erilaisia kyselyjä lukijoilta liittyen Helsingin Sanomien taannoin julkaisemaan Vastarintaliike-artikkeliin. HS muun muassa kirjoitti Vastarintaliikkeen Suomalaisapu-toiminnasta ja sen yhteydessä sivuttiin myös tukeamme eläinsuojelulle. Tämä on herättänyt joidenkin lukijoiden kiinnostuksen liittyen järjestön näkemyksiin eläinoikeuksista. Julkaisemme nyt uudelleen 2011 julkaistun artikkelin ”Kansallissosialismi ja eläinoikeudet”:
Saamme usein kysymyksiä sähköpostitse. Yksi silloin tällöin esiintyvä kysymys on, kuinka me kansallissosialisteina koemme eläinten oikeudet. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen johtaja Klas Lund vastaa artikkelissaan tähän kysymykseen.
Kansallissosialistisessa Saksassa eläinoikeudet ja ympäristökysymykset otettiin ensimmäisten joukossa kunnolla huomioon politiikassa ja lainsäädännössä. Vertauksena voidaan todeta, että monissa valtiossa ei nyt lähes 80 vuotta myöhemminkään ole minkäänlaisia lakeja, jotka suojaisivat eläimiä hyväksikäytöltä. Lait eläinten oikeuksista ovat tehneet suuria edistysaskelia vain pohjoisessa Euroopassa.
Kansallissosialismi kehitti jo varhain orgaanisen näkemyksen maailmasta erotukseksi vallitsevasta ihmis- ja maakeskeisestä maailmankuvasta, jonka olemme suurelta osin perineet juutalaisuudesta.
Ihmiskeskeinen maailmankuva toi mukanaan ajattelun, jonka mukaan eläimet oli luotu ainoastaan palvelemaan ihmisiä. Eläimillä ei ollut ”sielua”, ja niitä pidettiin ainoastaan eräänlaisina koneina (katolinen kirkko, paavi Pius IX, Descartes ym.). Kansallissosialismi vastusti tietysti tällaista ihmiskeskeistä näkökulmaa. Kansallissosialismin mukaan ihminenkin on eläin – vaikka korkeampi sellainen – joka on osa luonnollista järjestystä ja jonka on seurattava luonnon lakeja. Ihminen ei siksi ollut automaattisesti korkea-arvoisempi kuin muut eläimet. Kansallissosialistinen Saksa oli uraauurtava, sillä siellä säädettiin eläinsuojelulakeja, jotka suojelivat eläimiä tuskallisilta kokeilta ja teurastuksilta. Myös villieläimiin sovellettiin kehittyneitä lakeja. Ajatuksena oli, että eläimiä suojeltiin niiden itsensä vuoksi eikä siksi, että me ihmiset voisimme hyötyä siitä.
Ajatus ihmisestä luonnon osana oli monille kansallissosialismin vastustajille vaarallinen, sillä eläinten arvostus johti välttämättä ihmisen aliarvostamiseen luonnon osana, mikä pohjusti kriitikoiden mukaan tietä väitetylle juutalaisten kansanmurhalle. Tämä on ainakin kansallissosialistista eläinoikeuspolitiikkaa kritisoivien usein käytetty argumentti. Samankaltaista argumenttia käytetään joskus ”ympäristöfanaatikkoja” vastaan, sillä ajatus ihmisen liikakansoituksesta ja ekosysteemin tuhoamisesta johtaa (järkiperäisissä ihmisissä) myös siihen päätelmään, että ihmisiä on liikaa ja että lukumääräämme on karsittava jollakin tapaa, jotta elämä maapallolla voidaan pelastaa.
Ihmiskeskeisen maailmankuvan omaksuneet näkevät ihmiselämän aivan erityisenä – sille annetaan enemmän arvoa kuin muiden eläinten elämille. Tälle ei tietenkään ole mitään objektiivista perustaa, vaan se pohjautuu ainoastaan subjektiiviseen näkemykseemme ihmisinä. Vaadimme vain erityisoikeuksia omalle lajillemme, jonka katsomme olevan ”valitussa” asemassa.
Ruotsissa voimme olla ylpeitä siitä, että suuri tiedemiehemme Carl von Linné oli yksi ensimmäisistä, jotka uskalsivat vastustaa vallitsevia dogmeja. Hän nimittäin väitti, että ihminen kuului kädellisiin ja oli siksi myös eläin. Sen ajan maailmankuvasta piittaamatta hän väitti, että eläimilläkin saattoi olla sielu, ja että niitä tuli kohdella hyvin.
Me synnyimme tähän maailmaan emmekä päättäneet näistä perustavanlaatuisista laeista. Meidän ihmisten, aivan kuten muidenkin eläinten, täytyy tappaa elääkseen (ainakin ennen kuin nykyaikainen maanviljely sai jalansijaa). Vaikka joudumme tappamaan selviytyäksemme, ei meillä kuitenkaan ole oikeutta aiheuttaa muille olennoilla tarpeetonta kärsimystä. Päinvastoin meillä on ihmisinä velvollisuus kohdella eläviä olentoja huomaavaisesti.
Huomaavaisuudella tarkoitan sitä, että kohtelemme muita eläimiä niin hyvin, kuin olosuhteet sallivat. Niin kauan kuin olemme lihansyöjiä, joudumme tappamaan muita eläimiä tähän tarkoitukseen. On kuitenkin täysin tuomittavaa pitää eläimiä kelvottomissa olosuhteissa tai aiheuttaa niille kärsimystä vain voiton maksimoimiseksi. Mielestäni on myös väärin pitää eläimiä vankeudessa ylellisyystavaroiden tuottamiseksi. Tällä viittaan esimerkiksi minkkitarhoihin, joiden pito sallitaan yhä maassamme.
Pohjoismaissa eläinten oikeudet ovat ottaneet isoja edistysaskelia. Monissa muissa maailman osissa ei eläimillä ole kuitenkaan minkäänlaista oikeudellista tai moraalista turvaa. Meistä voi olla vaikeaa ymmärtää, kuinka kaltoin eläimiä voidaan kohdella muissa kulttuureissa. Suljemme usein silmämme monilta maailmassa tapahtuvilta raakuuksilta. Luin äskettäin artikkelin, jossa kerrottiin, kuinka eräs eläinoikeusryhmä Kiinassa oli onnistunut kuvaamaan, kuinka pesukarhuja nyljettiin elävältä niiden turkkien vuoksi. Päivää ennen luin karhuemosta (niin ikään Kiinassa), joka tappoi ensin oman poikasensa ja sitten itsensä, jottei näiden tarvitsisi elää vankeudessa, missä karhujen sappirakot tyhjennettiin säännöllisesti jonkinlaisen lääkkeen valmistamiseksi. En edes halunnut lukea juttua loppuun. Nämä kaksi uutista pahoittivat mieleni useiksi päiviksi. Tällaista tapahtuu siis ydinaseistetussa kommunismidiktatuurissa, jonka väitetään nyt pelastavan taloutemme. Kuinka alas olemmekaan vajonneet?
Eläinkokeet, jotka aiheuttavat kärsimystä, tulisi kieltää täysin. Emme voi mielestäni oikeuttaa kivuliaita eläinkokeita, jotta voisimme tuottaa ihmisille lääkkeitä – muista tuotteista puhumattakaan! Tämä tutkimus täytyy vain tehdä toisella tapaa, maksoi se enemmän tai ei. Eläinten vahingoittamisesta annetaan myös liian alhaisia rangaistuksia. Kansallissosialistisessa valtiossa tällaista pidettiin erittäin vakavana rikoksena. Minun mielipiteeni on, että vakaviin eläinoikeusrikkomuksiin syyllistyneet ihmiset ovat menettäneet oikeutensa elämään.
Olen lisäksi vankasti sitä mieltä, että kansallissosialistisen yhteiskunnan tulisi ponnistella palauttaakseen yhä useampia ihmisiä takaisin maaseudulle. Meidän tulisi estää nykyinen kehitys, jossa maata viljellään yhä laajemmalti. Kansallissosialistisen valtion täytyisi pyrkiä pienviljelyyn ja suurempaan omavaraisuuteen. Eläinten olosuhteita ja teurastamoita tulisi valvoa tarkasti, ja suurten teurastamoiden sijaan meidän täytyisi kehittää paikallista tuotantoa ja kulutusta. Meidän tulisi pyrkiä siihen, ettei eläimiä kuljetettaisi pois siitä ympäristöstä, jossa ne ovat eläneet ja jossa ne tuntevat itsensä turvalliseksi. Teurastus tulisi toisin sanoen suorittaa paikallisesti maatiloilla. Yleensäkin meidän tulisi vastustaa maanviljelyn ja eläinten pidon teollistumista, mikä merkitsee myös geenimuuntelun, kemiallisten lannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden kieltämistä.